En yllättynyt kun kuulin juuri Loka-Laitisen olleen puolisonsa kanssa Yli-Saunamäen kestityslistan ykkösiä. Mieshän oli aikoinaan tunnettu siitä, että hän kirjoitti roskaa ay-liikkeestä lähinnä työnantajien mutta myös oikeistodemarien laskuun. Sen jälkeen kun hän lensi ulos Helsingin Sanomista, niin hän on kirjoitellut vain yleistä roskaa kelpo kolumnistin tapaan, Jyrki Lehtolan vanhempana ja väsähtäneempänä kumppanina (Lehtolankin nimi varmaan vielä putkahtaa esiin). Hän on vihannut erityisesti yliopistoihmisiä ja muuta sivistyneistöä, mikä aina silloin tällöin on minua hämmästyttänyt, mutta ei hämmästytä enää. Meillähän ei ole varaa kestitä häntä, niin tottakai hän juuri meitä haukkuu. En ole kyllä häntä pitkiin aikoihin jaksanut lukea, mutta joku voisi katsoa onko hän koskaan pilkannut syöttäjiään ja juottajiaan. En usko. >>
Vaikka en ole mikään venäjänvihaaja niin kuin suuri osa Uuden Suomen lukijoista, niin pakko on myöntää, että venäläinen oikeuslaitos ei toimi, ei varsinkaan lapsikaappausten suhteen. Meillä on ollut useita vakavia tapauksia joissa venäläiset äidit ovat kaapanneet lapsensa venäjälle eikä heitä ole saatu takaisin. Yksi traagisimpia tapauksia on Maria, joka on nyt jo ollut - Suomen kansalaisena - 12 vuotta kaapattuna Venäjälle ilman että hänen isänsä jolla on sekä Suomessa että Venäjällä tunnustettu huoltajuus olisi tavannut häntä tänä aikana. Isä on toiminut juridisesti äärimmäisen korrektisti eikä ole turvautunut oman käden oikeuteen, mutta äiti on estänyt yhteydenpidon tyttären ja isän välillä. Suomessa huostaanotot saattavat joskus kestää näin kauan, jos sitkeät viranomaiset haluavat pitää lapsesta kiinni, mutta tässä on siis kyse vanhempien välisestä konfliktista tai tarkemmin ottaen siitä, että venäläiset naiset eivät pidä isiä missään arvossa lasten huoltajina. Jos he jättävät miehen, niin lapsi kuuluu heille, sanoivat oikeusistuimet mitä tahansa (venäjällä miehet eivät pahemmin edes pane vastaan ja suomalaisilla miehillä onkin Venäjällä huono maine juuri siksi että he haluavat nähdä lapsiaan myös eron jälkeen) >>
On ihan pakko kommentoida kokoomuksen jättimainosta EU-vaaleista Helsingin Sanomissa. Alexander Stubbiin uskotaan todella vaaliveturina: varsinaiset ehdokkaat (mukana myös se persulainen Kai Pöntinen) ovat lähes huomaamattomasti alarivissä. Stubb on edelleen sitä mieltä, että ”ilman unionia meillä ei olisi rauhaa” ja ”miten pärjäisimmekään talouskriisin syövereissä ilman EU:ta”. Eikä tässä tietenkään kaikki: EU:n vastustaminen on vähän kuin vastustaisi internetiä. Kaikki haluavat istua niissä pöydissä joissa päätöksiä tehdään. Tosin ei ole itsestään selvää että vaikka EU:ssa olisikin, että pääsisi noiden pöytien ääreen. Ja sitten on niin hassusti, että yli puolet lainsäädännöstämme juontaa juurensa EU:sta, halusimmepa sitä tai emme. Ja kaiken huippuna: mepillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin yksittäisellä suomalaisella ministerillä! Sekin siis vielä, vaikka Stubbin siis pitäisi olla nyt meppinä eikä suomalaisena ministerinä. Eihän kunnianhimoinen mies halua itselleen vähempää vaikutusvaltaa.
Mistä alkaisi? Ehkä tuosta internetistä. Mikä erottaa internetin unionista? Kaikki. Internetissä ei ole Lissabonin sopimuksia, ei direktiivejä, ei pyrkimystä keskitettyyn liittovaltion jolla olisi valtavasti valtaa maailmassa. Internet on kaikille avoin väline jossa saa tehdä mitä haluaa. Internetissä jokaisella on oma pöytä, eikä hän pyri niihin pöytiin joissa päätöksiä tehdään. Internet on sitä mitä EU:n oikeastaan pitäisi olla: suvereenien valtioiden vapaa yhteisö. Kuten Stubb sanoo, EU:n jäsenet ovat luovuttaneet lainsäädäntövaltansa yhteisölle jonka päätöksentekoa ne eivät mitenkään voi kontrolloida. Komissiossa pienet valtiot saavat hiukan ääntään kuuluviin, mutta parlamentissa eivät. Ja puolueryhmittymät ovat todella sekalaisia: huvittavimpana juuri kokoomuksen oma ryhmä, jossa aikamoinen osa porukasta pitää Stubbia naurettavana EU-pellenä. >>
Komissaari Rehn kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 21.5. artikkelin, josta saattoi vähän aavistella että siinä reagoitiin myös allekirjoittaneen kommentteihin Rehnin ylettömästä myötäilylinjasta, jossa EU:n etu asetetaan säännönmukaisesti EU-maiden kansallisten etujen edelle. Rehn julistautuu jopa EU-kriitikoksi, joka tosin ei arvostele perästäpäin vaan näyttää suuntaa ja kantaa vastuuta (siis vaikkapa EU:n laajentumisvirheistä?). Sopii vain kysyä, miten suomalaiset EU-myötäilijät voisivat näyttää suuntaa tai edes kantaa vastuuta, kun heillä ei ole juurikaan valtaa muuhun kuin äänekkääseen myötäilyyn. Rehn tietenkin sotkee kirjoituksessaan kaksi asiaa: parlamentin vallan (jonka lisääntyminen on tosiasia) ja suomalaisten EU-parlamentaarikkojen vallan, jonka voi unohtaa. Niin kuin Esko Seppänen sanoo jäähyväishaastattelussaan, edes ahkera ja tunnollinen suomalainen EU-edustaja ei voi saada aikaan kovin paljon. Ehkä tärkeintä on että hän voi valvoa ja yrittää kertoa suomalaisille mitä EU:ssa todella tapahtuu. Hän voi toimia niin kuin Yrjö Hakanen Helsingin valtuustossa eli silloin tällöin hälyttää löytäessään jonkun väärinkäytöksen (niin kuin sosiaalijohtaja Voutilaisen työpöydän), mutta tätähän suurin osa EU-edustajista ei suinkaan tee. Pahimmillaan he tekevät niin kuin Lasse Lehtinen, eli eivät mitään, nauttivat vain lounaita lobbareiden kustannuksella ja verkostoituvat jalkapallon ystävien kanssa. >>
Tämä olkoon kaikkein lyhyin postaukseni: tarkistin Google Analyticsista blogini lukijatiedot. Minulla on ollut n 3500 vierailua blogissani kolmen viime postauksen aikana. Yhdessä niistä oli lukijoita vajaat 3000, kahdella muulla n 2-300. Arvasitte oikein: maahanmuutto vetää lukijoita kuin kärpäsiä! Mistä tämä kertoo: se on aihe joka kiinnostaa Uuden Suomen lukijoita, se on aihe joka kiinnostaa noin 3000 ihmistä jotka seuraavat sitä mm. Uudessa Suomessa, se on Halla-ahon tuleva äänimäärä eduskuntavaaleissa (tosin minulla on joitakin lukijoita jopa USA:ssa tai Kanadassa ja Intiassa…). Kommentteja oli huomattavasti vähemmän joten varoitukseni kiukkuisten kommenttien sensuroinnista ovat auttaneet.
Tämän postauksen lukijamäärä? Ehkä 200. Mutta jos panisin otsikkoon vaikkapa lisäyksen ”ja maahanmuutto”, niin lukijamäärähän kasvaisi huikeasti!
Pikku Antonin tapaus nostaa taas esiin eri maiden kansalaisten välisiin liittoihin ja yhteisiin lapsiin liittyvät ongelmat. Kun rakkaus loppuu, mutta lapsi(a) jää jäljelle, näiden kohtalo voi olla tosi kova. Jotkut muistavat vielä Cometin tapauksen jossa pahasti alkoholisoitunut suomalainen äiti kaappasi lapset Suomeen Sveitsistä ystävättärensä avustuksella ja joi sitten itsensä kuoliaaksi (ystävättären ollessa jossain muualla). Tämä ystävätär sai sitten lopulta lapset itselleen, kun asiaa tarpeeksi vetkutettiin ja tuotiin mukaan vielä homoparien oikeus lasten huoltajuuteen. Tai Koskenpoikien tapauksen, jossa lapset eivät halunneet palata takaisin USA:an kesälomaltaan ja jossa heidät lopulta vietiin väkisin Korkeimman oikeuden pelätessä arvovaltansa murenevan. Välillä isä oli ehtinyt kaapata lapsensa kerran itselleen vähän Antonin isän tapaan, mutta jäänyt Ranskassa kiinni. Kummassakin tapauksessa voi muuten sanoa että jos alioikeuksien ratkaisut olisi heti toteutettu niin kaikki osapuolet olisivat voittaneet paljon, varsinkin lapset. >>
Yksi niistä syistä minkä takia niin syvästi inhoan tätä ”sivistynyttä” halla-aholaisuutta, jossa suomalaiset korkeasti koulutetut ihmiset tohtori Halla-ahon johdolla kiihottavat kansalaisia afrikkalaisia ja/tai muslimeja vastaan, on se, että vaikka he tekevät sen jonkinlaisen humanismin nimissä (esimerkiksi Halla-aho kokee syvää myötäelämistä raiskauksen uhreja kohtaan - kunhan vain raiskaajat ovat niitä pahoja ulkomaalaisia), niin he samalla aikaansaavat käytännössä Suomessa asuville ulkomaalaisille, vaikeuksia, syrjintää ja kärsimystä. Mikä ei suinkaan kohdistu niihin muutamiin rikollisiin vaan viattomiin ulkopuolisiin, kuten tässä Espoon tapauksessa pieneen tyttöön. On toki mahdollista että tytön junasta ulos työntänyt ei kuulunut Homma-aktivisteihin, mutta tosiasia on, että tällaisiin tapauksiin hommalaiset juuri tähtäävät. Mitä enemmän sokeaa väkivaltaa Suomessa asuviin ulkomaalaisiin kohdistuu, sitä parempi - tämähän on halla-aholaisten logiikka. Ulkomaanpellet menkööt takaisin turvallisiin kotimaihinsa, eikö niin? >>
Eduskunnasta kuuluu kummia: perustuslakivaliokunta totesi yliopistolain osittain perustuslain vastaiseksi, niin kuin me lakia sen nykymuodossa vastustavat professorit olemme jo pitkään väittäneet (meillehän myös väitettiin että olette aivan liian myöhään liikkeellä!). Myös yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen autonomian perustuslain suoja tuli selvästi todetuksi. Vaikka en olekaan innostunut perustuslakivaliokunnan kaltaisesta instituutiosta arvioimassa lakien perustuslain mukaisuutta, niin joskus löytää sokea kanakin jyvän. Valiokunta totesi että lakia on selvästi muutettava säätiöyliopistojen osalta (se taisi olla Jukka Kemppinen joka pilkkasi lain vastustajia juuri tällä kohdalla siitä, että he eivät ymmärrä että perustuslakia voi aina muuttaa tavallisella lailla …) ja että myös varsinaisten yliopistojen (säätiöyliopistothan tulevat olemaan kummallinen hybridi) osalta laissa ollut vaatimus siitä että enemmistön hallituksen jäseniä tulee olla ulkopuolisia, on perustuslain vastainen. >>
EU vaaliehdokkaat väittävät mielellään että parlamentilla on jo nyt paljon valtaa ja lisää tulee kunhan Irlanti äänestää oikein. Alexander Stubb, joka rakastaa yletöntä liioittelua (EU on maailman paras rauhanprojekti mikä ei takuulla pidä paikkaansa: iso osa EU-maista on mm. osallistunut Irakin sotaan) on jopa väittänyt että EU-edustajalla on enemmän valtaa kuin suomalaisella ministerillä (jostain syystä hän kuitenkin lähti suomalaiseksi ministeriksi).
Haloo! Parlamentissa on lähes 800 edustajaa, suurin osa heistä nöyriä napinpainajia, puolueidensa listoille sijoittamia tyhjäntoimittajia. Suomalaisia edustajia on siis 13, he edustavat 5-6 poliittista suuntausta, heidänkin joukossaan oli viime kerralla 3-4 täysin tyhjänpäiväistä laiskuria ja ehkä 1-2 todella vaikutusvaltainen meppi. Suomalaisia meppejä on parlamentissa suhteessa vähemmän kuin Ahvenanmaan edustajia Suomen eduskunnassa (yksi). Se joka väittää että tällä porukalla olisi mitään mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen kannalta tärkeisiin ratkaisuihin (tai edistää jollain tavoin itselleen tärkeitä yleiseurooppalaisia asioita) valehtelee. Piste. >>
Lamaa koskevissa pohdinnoissa tehdään tavallisesti kaksi virhettä: lamaa ei tunnisteta vaikka se on jo päällä ja sitten kun kaikki tietävät että ollaan lamassa, niin ei uskota että se onkin jo ohi. Näin kävi viime kerralla Suomessa: Aho&Viinanen syvensivät Suomen lamaa dramaattisesti iskemälllä jarrut päälle ja tekemällä rajuja leikkauksia juuri silloin kuin olisi pitänyt elvyttää. Ja sitten kun lama oli jo kääntynyt nousuun, tehtiin vielä joukko turhia ja haitallisia leikkauksia, kuten vaikkapa opintotukien leikkaukset Lipposen hallituksen alkumetreillä. Muutenkin Lipponen teki vielä suuren joukon typeryyksiä sillä perusteella että oltiin muka kriisissä, kun nousu oli jo erittäin nopeaa. Ja samalla jarrutti työllisyyden paranemista ratkaisevasti. Tietenkin vastoin omaa ohjelmaansa jonka mukaan työttömyyden alentaminen olisi hallituksen ensisijainen tavoite. Nyt tilanne on hieman toinen: hallitus on elvyttänyt ja lupaa elvyttää vielä lisää. Työttömyys ei olekaan noussut hurjasti, niin kuin viimeksi. Mutta tällä hetkellä ennusteet ovat vielä erittäin synkkiä. Nousu alkaa vasta 2010 tai 2011.
Saattaa kuitenkin olla, että tämä ei pidä paikkaansa. Nousu näyttää jo lähteneen käyntiin ja siitä ensimmäisenä merkkinä on pörssien kääntyminen jyrkkään nousuun. Tällä hetkellä Helsingissä ollaan suurin piirtein viime syksyn tasolla (eli vuodenvaihteen synkimmät tappiot ovat jo pyyhkiytyneet pois). Eli saattaisi ollakin järkevää nyt jo suuntautua siihen että nousu saattaa tulla eteen yllättävänkin nopeasti. Silloin ei tietenkään kannata sitoutua mihinkään pitkiin elvytysohjelmiin. Ja metallin työnantajat taisivat tehdä elämänsä typeryyden kun eivät solmineet työehtosopimuksia nyt.
Minä kirjoittelen tätä vain siksi että olisi kiva olla oikeassa taas kerran. Jos katsotte näitä blogeja taaksepäin (26.10.2008), niin ennustin että lama synkkenee rajusti silloin kun muut (esimerkiksi valtiovarainministeri Katainen kehui että Suomi selviää lamasta ilman suurempia ongelmia) vielä uskottelivat ettei lamaa ole eikä tule. Itse asiassa olin ennustanut tätä jo aikaisemminkin, kun romahduksen merkit olivat lähes piilossa. Nyt tämä vuosi voi vielä olla melko huono, mutta ei yhtä huono kuin viime vuosi. Ja sen jälkeen lähdetään taas nousukiitoon, vaikka vihervasemmistolaisena tämä minua surettaakin… Eli näyttää siltä että lamasta ei tule niin pitkää kuin miltä se vielä syksyllä näytti. On onni että hallitus ei tällä kertaa ole pyrkinyt edesauttamaan laman syvenemistä. Voidaan jopa toivoa että se onnistuu vauhdittamaan nousua…
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori, jota kiinnostavat kaiken maailman yhteiskunnalliset kysymykset. Vastustan erityisesti maahanmuuttajien syrjintää ja lasten tarpeettomia huostaanottoja.