On ihan pakko kommentoida kokoomuksen jättimainosta EU-vaaleista Helsingin Sanomissa. Alexander Stubbiin uskotaan todella vaaliveturina: varsinaiset ehdokkaat (mukana myös se persulainen Kai Pöntinen) ovat lähes huomaamattomasti alarivissä. Stubb on edelleen sitä mieltä, että ”ilman unionia meillä ei olisi rauhaa” ja ”miten pärjäisimmekään talouskriisin syövereissä ilman EU:ta”. Eikä tässä tietenkään kaikki: EU:n vastustaminen on vähän kuin vastustaisi internetiä. Kaikki haluavat istua niissä pöydissä joissa päätöksiä tehdään. Tosin ei ole itsestään selvää että vaikka EU:ssa olisikin, että pääsisi noiden pöytien ääreen. Ja sitten on niin hassusti, että yli puolet lainsäädännöstämme juontaa juurensa EU:sta, halusimmepa sitä tai emme. Ja kaiken huippuna: mepillä on enemmän vaikutusvaltaa kuin yksittäisellä suomalaisella ministerillä! Sekin siis vielä, vaikka Stubbin siis pitäisi olla nyt meppinä eikä suomalaisena ministerinä. Eihän kunnianhimoinen mies halua itselleen vähempää vaikutusvaltaa.
Mistä alkaisi? Ehkä tuosta internetistä. Mikä erottaa internetin unionista? Kaikki. Internetissä ei ole Lissabonin sopimuksia, ei direktiivejä, ei pyrkimystä keskitettyyn liittovaltion jolla olisi valtavasti valtaa maailmassa. Internet on kaikille avoin väline jossa saa tehdä mitä haluaa. Internetissä jokaisella on oma pöytä, eikä hän pyri niihin pöytiin joissa päätöksiä tehdään. Internet on sitä mitä EU:n oikeastaan pitäisi olla: suvereenien valtioiden vapaa yhteisö. Kuten Stubb sanoo, EU:n jäsenet ovat luovuttaneet lainsäädäntövaltansa yhteisölle jonka päätöksentekoa ne eivät mitenkään voi kontrolloida. Komissiossa pienet valtiot saavat hiukan ääntään kuuluviin, mutta parlamentissa eivät. Ja puolueryhmittymät ovat todella sekalaisia: huvittavimpana juuri kokoomuksen oma ryhmä, jossa aikamoinen osa porukasta pitää Stubbia naurettavana EU-pellenä. >>
Komissaari Rehn kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä 21.5. artikkelin, josta saattoi vähän aavistella että siinä reagoitiin myös allekirjoittaneen kommentteihin Rehnin ylettömästä myötäilylinjasta, jossa EU:n etu asetetaan säännönmukaisesti EU-maiden kansallisten etujen edelle. Rehn julistautuu jopa EU-kriitikoksi, joka tosin ei arvostele perästäpäin vaan näyttää suuntaa ja kantaa vastuuta (siis vaikkapa EU:n laajentumisvirheistä?). Sopii vain kysyä, miten suomalaiset EU-myötäilijät voisivat näyttää suuntaa tai edes kantaa vastuuta, kun heillä ei ole juurikaan valtaa muuhun kuin äänekkääseen myötäilyyn. Rehn tietenkin sotkee kirjoituksessaan kaksi asiaa: parlamentin vallan (jonka lisääntyminen on tosiasia) ja suomalaisten EU-parlamentaarikkojen vallan, jonka voi unohtaa. Niin kuin Esko Seppänen sanoo jäähyväishaastattelussaan, edes ahkera ja tunnollinen suomalainen EU-edustaja ei voi saada aikaan kovin paljon. Ehkä tärkeintä on että hän voi valvoa ja yrittää kertoa suomalaisille mitä EU:ssa todella tapahtuu. Hän voi toimia niin kuin Yrjö Hakanen Helsingin valtuustossa eli silloin tällöin hälyttää löytäessään jonkun väärinkäytöksen (niin kuin sosiaalijohtaja Voutilaisen työpöydän), mutta tätähän suurin osa EU-edustajista ei suinkaan tee. Pahimmillaan he tekevät niin kuin Lasse Lehtinen, eli eivät mitään, nauttivat vain lounaita lobbareiden kustannuksella ja verkostoituvat jalkapallon ystävien kanssa. >>
EU vaaliehdokkaat väittävät mielellään että parlamentilla on jo nyt paljon valtaa ja lisää tulee kunhan Irlanti äänestää oikein. Alexander Stubb, joka rakastaa yletöntä liioittelua (EU on maailman paras rauhanprojekti mikä ei takuulla pidä paikkaansa: iso osa EU-maista on mm. osallistunut Irakin sotaan) on jopa väittänyt että EU-edustajalla on enemmän valtaa kuin suomalaisella ministerillä (jostain syystä hän kuitenkin lähti suomalaiseksi ministeriksi).
Haloo! Parlamentissa on lähes 800 edustajaa, suurin osa heistä nöyriä napinpainajia, puolueidensa listoille sijoittamia tyhjäntoimittajia. Suomalaisia edustajia on siis 13, he edustavat 5-6 poliittista suuntausta, heidänkin joukossaan oli viime kerralla 3-4 täysin tyhjänpäiväistä laiskuria ja ehkä 1-2 todella vaikutusvaltainen meppi. Suomalaisia meppejä on parlamentissa suhteessa vähemmän kuin Ahvenanmaan edustajia Suomen eduskunnassa (yksi). Se joka väittää että tällä porukalla olisi mitään mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen kannalta tärkeisiin ratkaisuihin (tai edistää jollain tavoin itselleen tärkeitä yleiseurooppalaisia asioita) valehtelee. Piste. >>
J P Roos
Helsinki
Sitoutumaton
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori, jota kiinnostavat kaiken maailman yhteiskunnalliset kysymykset. Vastustan erityisesti maahanmuuttajien syrjintää ja lasten tarpeettomia huostaanottoja.